Tsekeistä läpi

Aamulla heräsimme sateen ropinaan. Teltta oli päältä päin ihan märkä mutta meillä ei ollut sisällä mitään hätää. Aamutoimien (ah, tällä alueella oli mainiot suihkut) jälkeen nostimme teltan ulkokuoren aidalle kuivamaan, että myös sisäteltan saamat 'osumat' pääsivät aamun leppoisassa tuulessa kuivahtamaan.
Lähdimme kuivumista odotellessa kävelylenkille. Portin vierestä lähti joen vartta seurailemaan luontopolku, johon oli merkitty alueen kasveja ja eläimiä. Bambia ei näkynyt, mutta orava vilahti. Reitillä oli myös kaikenlaisia puuharasteja yms. Pete harppoi edellä kuin hirvi, mutta Natasha upposi kertaalleen suohon! Selvisimme aikanaan (vähän navigaattorin avustamana) metsästä takaisin leiriin.

Luontopolun aktiviteetteja, pumpulla tynnyriin vettä ja
saat juoksupyörän pyörimään (pumpata sai kovaa)

Täytyy vielä kehua leiripaikkaa, Thermenland Camping Fürstenfeld, se sopisi useammankin yön tukikohdaksi. Loistavat sosiaalitilat ja mukava henkilökunta! Pidemmin aikaa viettäville vieressä on maauimala, http://www.dasfreibad.at/ joka on leiriytyjille ilmaiseksi käytössä.

Lähtiessämme käväistiin tankkamassa kaupungin laidalla ollelta automaattiasemalta, 1,369 e/litra !! (Itävällassa diesel on halvempaa kuin Saksassa, ja todella paljon halvempaa kuin Italiassa jossa se oli halvimmillaan luokkaa 1,75 e/l.

Ja lähtiessä käväistiin myös parin kemikalion kautta, DM ja Müller. Ensinmainitusta Natasha teki taas löydön, Garnierin jokin voide, joka on jo poistunut tuotannosta. Hän osti niitä muutaman, mutta harmitteli sitten matkalla ,ettei ostanut koko hyllyä tyhjäksi.....

Lähdimme ajamaan Tsekkejä kohti. Wienin kohdalla lähinnä vain satoi, joten siihen pitää tutustua myöhemmin.

Wienin jälkeen A5-tie muuttuu moottoritiestä kaksikaistaiseksi noin kolmisenkymmentä kilometriä ennen Tsekin rajaa. Lähestyessämme Tsekin rajaa aloimme kaipailemaan Tsekin moottoritievignettiä. Käydessäni kysymässä sitä yhdeltä rajan läheisyydessä olleelta huoltoasemalta, he sanoivat että sen saa rajalta.
Kun sitten saavuimme rajalle, siinä oli yksi koppi joka mainosti vignettejä. Koppi oli kiinni. Seuraava huoltoasema: tiskillä luki vignetin hinnat, mutta rouva viittoili jatkamaan seuraavaan paikkaan (tankstelle). Seuraavana oli vuorossa viinakauppa raja-asemien välissä, mutta ei vignetteä. Sitten tuli Tsekin raja-asema ja heti sen jälkeen pieni koppi, jossa rekkamiehet kävivät ostamassa maksulaitteita moottoritiemaksuille. Hikisten puolalaisten rekkamiesten joukossa sain vihdoin ostettua 10-päivän tarran autoon. Kuittiin tuli niin monta leimaa, että täytyy uskoa tarran olevan virallinen. Tarran hinta oli 18 euroa joka on aika paljon yhden päivän tarpeesta, mutta halpahan se on Italian moottoritiemaksuihin verrattuna. Vertailun vuoksi, Tsekin olisi voinut kertää Slovakian kautta, Slovakian vignette on vain 8 euroa.

Vignette-byrokratiaa Tsekkiläisittäin

Sitten oltiin Tsekeissä. Ensimmäinen kaupunki rajan jälkeen (Mikulov) tarjosi hienon linnan, jonka kuvasimme ohimennen etäältä, kun emme sinne ensi yrittämältä löytäneet sopivaa väylää. Kelpasi kyllä katsella etäämmältäkin.

Mikulov

Moottoritien varrella Brno:n jälkeen vasemmalla vilahti lentokenttä.... hetkinen ...selaamaan mukanani ollutta Euroopan ilmailumuseot ja muistomerkit-tiiliskiveä (Aviation Museums and Collections od Mainland Europe, Bob Ogden 2009). Toden totta, mielenkiintoinen sotilasilmailumuseohan se siinä - Letcke Historicke Spolecnosti. Natasha jäi autoon englannin opppitunnille, minä juoksin kameran kanssa kaikki MiGit ja Sukhoit läpi. Hinta oli 50 tsekkiläistä, joka kääntyi euroiksi tasarahaan 2e. Maksoin kaverille kättäpäivää kolme euroa ja kiersin museon.

Eräs IL-10:n runko, joka on paksua paterautaa.

Aero L-39V Albatros, takanaan Avia 14T (Ilyushin Il-14T)

MiG-21-kalustoa

Sukhoi Su-7UM

Ohjuslavetti

Vaatimaton sisäänkäynti, joka takana odotti MiG-23BN

Myöhään iltapäivästä sivuutimme Ostaran. Minne ei ole vieläkään järjestynyt työmatkaa! Olisi jo aika!
Hyvin pian Ostravan jälkeen tullaan Puolan rajalle. Moottoritie loppui kuin seinään ja siirryimme pienemmille kyläteille. Koska ilta alkoi saapua ja epävakainen sää ei oikein houkutellut, päätimme etsiä lähimmästä kaupungista yösijaa.

Hotellihaku navigaattoriin osoitti meille hotellin suoraan Rybnik-nimisen kaupungin keskustasta. Aikamme yksisuuntaisia katuja pitkin taisteltuamme pääsimme kysymään huoneen hintaa.. Kolmella kympillä yö kaksi henkeä aamiaisineen ei kuulosta pahalta. Otettiin siis huone, käytiin syömässä (95 plz, n 25e viineineen ja kahdella oluella pihviruuista on varsin ok).

Näkymä hotellin ikkunasta Rybnikin torille,
ei olisi hotelli voinut paremmassa paikassa olla.