Yöllä heitteli jonkun tipan vettä. Se ei meitä haitannut, pikemminkin päinvastoin - lämpötila pysytteli siedettävänä.
Yöllä kuuntelimme tuulen kohinaa, meren pauhua ja jonkin sadan metrin päässä olleen discon jytkettä aamuneljään.
Aamulla heräsimme jälleen ajoissa ja suuntasimme hiekkarannalle makoilemaan. Seuranamme tuohon aikaan oli lähinnä joitain vesirajaa pitkin juosseita lenkkeilijöitä. Natasha oli suunnitellut makaavansa rannalla 2 tuntia, mutta hänkin kyllästyi asiaan jo tunnin päästä. Keräsimme kamppeet autoon ja tutuksi tulleen lähikaupan aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti pohjoista.
Merkillepantavaa oli, että viikonlopun viettoon oli tunkua jo heti aamusta. Aamuyhdeksältä oli jo jonoa leirintäalueelle ja Lidon alueelle tulevat tiet seisoivat autojen paljoudesta. Voi vain kuvitella millainen tunku siellä on viikonloppuna.
Toinen asia on italialainen liikenne; ei ole niin pientä Fiattia, etteikö sillä voisi yrittää ajaa ohi. Tai ainakin osoitetaan selvästi, että olisi ohitusaikeita - vaikka heti seuraavasta risteyksestä ollaan kääntymässä oikealle. Kaistamerkinnät - kuka niitä noudattaa....
Moottoritie Venetsian suunnasta itärajalle, Triesteen, A4/E70 oli hyvin ruuhkainen, mutta veti kuitenkin kohtuudella. Kun käänsimme suunnan pohjoiseen, Itävallan suuntaan, A23, tie veti varsin mukavasti ja alkoi pian tarjoilla näyttäviä vuoristomaisemia. Tiemaksu Venetsian itäpuolelta maiden rajalle oli 12,50 eur.
Rajan läheisyydessä kävimme taukopaikalla välipalalla. Natashan piti valita jonkinlainen Pannacotta, mutta taisikin tulla kupillinen pelkkää vaniljakastiketta. Taisi jäädä Pannacottat tällä reissulla syömättä ;)
Koska meidän alkuviikosta ostamme Itävallan 10-päivän moottoritievignetti on vielä voimassa saatoimme ajaa pysähtymättä rajan yli (itseasiassa rajalla oli tietöitä, jotka hieman ruuhkauttivat liikennettä). Tarvision sola on matala, joten jos haluaa ylittää Alpit helposti, se on hyvä valinta.
Maisema alkoikin tasoittumaan heti Itävallan puolelle päästyämme, Villachin suuntaan mentäessä.
Katsoimme oppaasta muutamia leirintävaihtoehtoja, niistä ensimmäiseksi valitsemamme vaikuttaa hyvälle, siellä oli tilaa ja hinta on mukava! Paikkakunta on Furstenfeld lähellä Unkarin ja Slovenian rajaa.
Yöllä kuuntelimme tuulen kohinaa, meren pauhua ja jonkin sadan metrin päässä olleen discon jytkettä aamuneljään.
Aamulla heräsimme jälleen ajoissa ja suuntasimme hiekkarannalle makoilemaan. Seuranamme tuohon aikaan oli lähinnä joitain vesirajaa pitkin juosseita lenkkeilijöitä. Natasha oli suunnitellut makaavansa rannalla 2 tuntia, mutta hänkin kyllästyi asiaan jo tunnin päästä. Keräsimme kamppeet autoon ja tutuksi tulleen lähikaupan aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti pohjoista.
Merkillepantavaa oli, että viikonlopun viettoon oli tunkua jo heti aamusta. Aamuyhdeksältä oli jo jonoa leirintäalueelle ja Lidon alueelle tulevat tiet seisoivat autojen paljoudesta. Voi vain kuvitella millainen tunku siellä on viikonloppuna.
Toinen asia on italialainen liikenne; ei ole niin pientä Fiattia, etteikö sillä voisi yrittää ajaa ohi. Tai ainakin osoitetaan selvästi, että olisi ohitusaikeita - vaikka heti seuraavasta risteyksestä ollaan kääntymässä oikealle. Kaistamerkinnät - kuka niitä noudattaa....
 |
| Taukopaikka ennen Itävallan rajaa |
 |
| Solaa pitkin kohti Itävaltaa |
Moottoritie Venetsian suunnasta itärajalle, Triesteen, A4/E70 oli hyvin ruuhkainen, mutta veti kuitenkin kohtuudella. Kun käänsimme suunnan pohjoiseen, Itävallan suuntaan, A23, tie veti varsin mukavasti ja alkoi pian tarjoilla näyttäviä vuoristomaisemia. Tiemaksu Venetsian itäpuolelta maiden rajalle oli 12,50 eur.
Rajan läheisyydessä kävimme taukopaikalla välipalalla. Natashan piti valita jonkinlainen Pannacotta, mutta taisikin tulla kupillinen pelkkää vaniljakastiketta. Taisi jäädä Pannacottat tällä reissulla syömättä ;)
Koska meidän alkuviikosta ostamme Itävallan 10-päivän moottoritievignetti on vielä voimassa saatoimme ajaa pysähtymättä rajan yli (itseasiassa rajalla oli tietöitä, jotka hieman ruuhkauttivat liikennettä). Tarvision sola on matala, joten jos haluaa ylittää Alpit helposti, se on hyvä valinta.
Maisema alkoikin tasoittumaan heti Itävallan puolelle päästyämme, Villachin suuntaan mentäessä.
 |
| Heittolaukauksella auton ikkunasta kuvattu idyllinen linna |
 |
| Viimeiset tunnelit Italiassa ennen Itävallan eteläosien tasankoja |
Katsoimme oppaasta muutamia leirintävaihtoehtoja, niistä ensimmäiseksi valitsemamme vaikuttaa hyvälle, siellä oli tilaa ja hinta on mukava! Paikkakunta on Furstenfeld lähellä Unkarin ja Slovenian rajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti