Katollinen sunnuntai

Hotellihuoneessa Rybnikissä kuuntelimme ensin yöllä nuorison laulua keskustorilta, jonka suuntaan huoneemme ikkuna oli. Sitten aamuviiden jälkeen tuli jo hiljaista. Kunnes kuudelta torille tuli iskuryhmä pystyttämään putket kolisten jonkinlaista esiintymislavaa. Kaikesta huolimatta nukuimme hyvin ja aamupalalla tuli toimeen pitkälle päivään.

Rybnikin katedraali, messuja oli tarjolla nonstoppina pitkin päivää

Natasha katseli kartasta, että Katowicestä luoteeseen oli useita linnoja. Ensimmäinen oli ihan pienessä kaupungissa keskellä hiilikaivosaluetta, Bedzin. Sisällä oli vielä museoituna haarniskoja ja aseita. Torniin sai kiivetä varsin monta porrasta, josta aukeni näkymä alamaisten betonikuutioihin.

Zamek Bedzin

Tällaiset infotaulut tulee Puolassa tutuksi,
taitavia poikia keräämään avustusta erilaisiin saneerauskohteisiin.

Vihanpitovälineitä

Hattukaappi

Linnan tornista näkymä alueen vaurauden salaisuuteen, hiilikaivosteollisuuteen.

Aikamme sitä tutkittuamme lähdimme ajamaan kohti seuraavaa, olisiko matkaa ollut kolmisenkymmentä kilometriä. Paikan nimi on Ogrodzienic. Sepä oli kummallinen näky - linna oli rakennettu jonkinlaisen laavakallion päälle. Mäeltä näkyi useita samanlaisia muodostelmia. Paikalla oli myös asukkaat huomanneet helpon tavan ansaita makkaraa leivän päälle, muorit viittoilivat talojensa pihoille pysäköimään - pientä korvausta vastaan. Köyhä suomalainen matkailija ei siihen tyytynyt, vaan pysäköi kauemmaksi. Emme jaksaneen mennä linnaan sisään, joka oli jokseenkin raunioita, koska sen näki hyvin myös ulkokautta kiertämällä. Mutta erikoinen paikka kyllä.

Zamek Ogrodzienic

Zamek Ogrodzienic toisesta suunnasta

huokoista kiveä

Kivipaasia, näitä käytettiin myös kiipeilyyn

Mainio piknik-paikka.

Sanctuary of Rock Mother of God

Kun jatkoimme matkaa ehkä viitisentoista kilometriä, meillä oli hieman vaikeuksia löytää seuraavaa linnaa, joka kyllä näkyi kauempaa, ei Pilican kaupungin keskustassa. Se oli aika umpeenkasvaneessa paikassa oleva raunio, mutta kiipeämistä sinnekin riitti. Myös tämä linna oli edellisen tapaan laavakivimuodostelman päällä.

Pilica

Jatkoimme matkaa tielle, joka oli merkitty vihreällä "maisematieksi". Ensimmäisestä linnalle osoittaneesta merkistä oikealle, ja parin kilometrin päästä jälleen näkyi tielle näyttävä linnanraunio. Nyt ajoimme edessä olleelle pysäköintialueelle ja maksoin suosiolla 3 pzl parkkipaikalla päivystäneelle miehelle. Vieressä oli ravintoja josta tilasimme kaksi erilaista leikettä, niin että saadaan vähän skaalaa. Kummallista -molemmat osoittautuivat tismalleen samanlaisiksi. Siitä huolimatta, napa täynnä kiipesimme tsekkaamaan nämä rauniot.

Zamek Mirow

Karttaa alueen linnoista, jäi vielä
muutama seuraavaksikin kerraksi

Olin hetken suunnasta eri mieltä, mutta Natasha väitti, että samaisen sivutien varrella on vielä toinenkin linna. Ja toden totta - vain ehkä parin kilometrin päässä oli todella komea, ja reippalla kädellä kunnostettu Zamek Bobolice -linna. infotaulun mukaan se on yksityisomistuksessa, selvästikin linnalla on tarkoitus pyörittää turismibisnestä - sen verran paljon paikalla oli parkkitilaa ja väkeä ylipäätään.
Nämäkin linnat oli edellisten tapaan huokoisen laavamuodostelman päällä. Näitä linnoja on Krakovasta luoteeseen useita kymmeniä, useimmat on rakennettu jo 1300-luvulla. Ja teksteistä päätellen näiden loistokausi on poikkeuksetta päättynyt joskus 1600-1700 lukujen vaihteessa Ruotsalaisten ansiosta....

Zamek Bobolice

Kiva luonnon portti

Jatkoimme matkaa kohti seuraavia raunioita. Nyt tuli päivän ensimmäinen missaus. Muutaman kilometrin kävelylenkillä emme löytäneet metsän suojissa olleita raunioita, siksi kehnot opasteet sinne oli.

Seuraavasta linnasta ajoimme sitten jo uupuneina ohitse, tavoitteena lähteä etenemään kohti seuraavan yön majapaikkaa.

Marttyyri St Stanislawin kirkko, löytyy paikkakunnlta nimeltään Zarki.

Sw. Annan (Pyhän Annan) kylän kohdalla ajoimme ihmetellä kadulla kulkevia ihmisiä - ja paljon nuoria retkeilykamppeissa. Pian vastaamme marssi jonkin sortin katollisten nuorien kulkue, laulaen laulujaan. Hetken päästä tuli toinen - sitten seuraava ja niin edelleen. Kymmeniä kulkueita ja sadoittain nuorisoa majoituskamppeineen. Ilmeisesti paikkakunnalla oli ollut jonkinlaiset suviseurat.

Muutenkin kiinnitimme useamman kirkon luona huomiota siihen, kuinka perheet kävivät parhaimpiinsa pukeutuneena kirkossa. Joissain kirkoisssa oli jopa kuudet messut päivän mittaa.

Alkuillasta ajoimme Lodz -nimiseen kohtuullisen isoon kaupunkiin, josta löysimme huoneen Mazowiecki -nimisestä hotellista siedettävään hintaan. Ulkoa päin tämä näyttää ihan -80 lukuiselta, sisältä vähän siedettävämmältä.