Siinä rajajonossa sitten vierähtikin hetki jos toinen. Ensinnäkin, koska raja-asema on keskellä Sovetskin kaupunkia, jonotustilaa on aika naftisti. Autojono sitten ylittää kaupunkia kiertävän vilkkaahkosti liikennöidyn kadun. Rekat sentään jonottavat omalla kaistallaan.
Hitaastikin kulkevan jonon vielä sietäisi, mutta eräät katsovat etuoikeudekseen etuilla suoraan pääkadulta tuohon viralliseen jonoon portin eteen, johon juuri ja juuri mahtuu kolme autoa. Nämä veijarit ovat Liettualaisia bensamuuleja, jotka käyvät joutessaan hakemassa tankin täyteen Kaliningradista ja myyvät sen välikäsille Liettuassa.
Nämä veijarit oikein järjestelivät tulppaa "tyhmien suomalaisten" eteen, jotta saivat ujutettua jonon väliin omia kavereitaan. Nämä luulivat ettemme tiedä heidän aikeitaan. Oli heillä pieni hämmästys, kun yllättäen avasimmekin suumme ja kerrottiin että kuulimme mitä he suunnittelivat tekevänsä. Siinä vaiheessa he eivät enää ymmärtäneet Venäjääkään, joka tuntui hetkeä aiemmin sujuneen ihan sujuvasti. Käytiin siinä vähän kuumana, niin päästiin edes yhdestä ku*ipäästä ohi. Jonotus Venäjän puolella kesti nelisen tuntia!
Itse tullitarkastus meni sekä Venäjän, että Liettuan puolella ihan sujuvasti. Rajasillalla ei tarvinut jonottaa Liettuan tulliin varmaan kuin puolisen tuntia. Tässä kohtaa ne veijarit, jotka blokkasimme aiemmin, tiesivät rajan jekut ja ohittivat koko jonon siten, että niitä avustanut nainen pysähtyi sillalle rekkajonon perään, me jäimme blokkiin hänen peräänsä - ja nämä kaverit veti koko rekkajonon ohi suoraan tulliin. Murr!
Apunamme taistossa oli jonossa takanamme ollut latvialaismies, jonka kanssa Natasha keskusteli pitkät tovit niitä näitä. Hän oli ajamassa Riikaan, ja lupautui johdattelemaan meidät ohi pahimpien ruuhkapaikkojen. Kun päästiin matkaan, ajoimme kahden auton karavaanina liiemmin pysähtelemättä (ja vauhtia säästelemättä...) sekä Liettuan että Latvian läpi. Liettuan puolella pysähdyttiin ainoastaan pissitauolle - siinä kiitos rajamuuleille! E77-tie on Liettuan puolella varsin hyvää ja nopeaa.
Illan tullessa ohitettiin Riika - tai itseasiassa tämä meitä johdatellut merimies ohjasti meidät kaupungin läpi sanoen sen olevan nopeampaa ja lyhyempää. Yllättävän sujuvasti pääsimmekin siitä läpi.
Latvian puolella tie on epätasaisempaa, sellaista Puola-tasoa, mutta ihan ajettavaa. Riiasta pohjoiseen A1 tie on hyvää ja nopeaa. Ohituskulttuuri tuntui olevan Latviassa Liettuaa villimpää. Mentiin siinä virran mukana Viron puolelle asti. Yhtään suomalaisia autoja emme ole vielä nähneet.
Nyt levätään Pärnussa pienessä "Männiku" hotellissa.
 |
| Enää kolme autoa edessä ennen porttia... eihän se tee kuin tunnin... |
Hitaastikin kulkevan jonon vielä sietäisi, mutta eräät katsovat etuoikeudekseen etuilla suoraan pääkadulta tuohon viralliseen jonoon portin eteen, johon juuri ja juuri mahtuu kolme autoa. Nämä veijarit ovat Liettualaisia bensamuuleja, jotka käyvät joutessaan hakemassa tankin täyteen Kaliningradista ja myyvät sen välikäsille Liettuassa.
Nämä veijarit oikein järjestelivät tulppaa "tyhmien suomalaisten" eteen, jotta saivat ujutettua jonon väliin omia kavereitaan. Nämä luulivat ettemme tiedä heidän aikeitaan. Oli heillä pieni hämmästys, kun yllättäen avasimmekin suumme ja kerrottiin että kuulimme mitä he suunnittelivat tekevänsä. Siinä vaiheessa he eivät enää ymmärtäneet Venäjääkään, joka tuntui hetkeä aiemmin sujuneen ihan sujuvasti. Käytiin siinä vähän kuumana, niin päästiin edes yhdestä ku*ipäästä ohi. Jonotus Venäjän puolella kesti nelisen tuntia!
Itse tullitarkastus meni sekä Venäjän, että Liettuan puolella ihan sujuvasti. Rajasillalla ei tarvinut jonottaa Liettuan tulliin varmaan kuin puolisen tuntia. Tässä kohtaa ne veijarit, jotka blokkasimme aiemmin, tiesivät rajan jekut ja ohittivat koko jonon siten, että niitä avustanut nainen pysähtyi sillalle rekkajonon perään, me jäimme blokkiin hänen peräänsä - ja nämä kaverit veti koko rekkajonon ohi suoraan tulliin. Murr!
 |
| Huh! Vihdoin rajoista yli ja Panemunéssa, Liettuassa. Autot menossa Kaliningradiin osina, näin säästetään tullimaksuissa. Saattaa se sinunkin Honda CR-V:si olla siinä kyydissä :) |
 |
| Liettuan tasaisia teitä. Seuraamme Latvialaista opastajaamme. |
Apunamme taistossa oli jonossa takanamme ollut latvialaismies, jonka kanssa Natasha keskusteli pitkät tovit niitä näitä. Hän oli ajamassa Riikaan, ja lupautui johdattelemaan meidät ohi pahimpien ruuhkapaikkojen. Kun päästiin matkaan, ajoimme kahden auton karavaanina liiemmin pysähtelemättä (ja vauhtia säästelemättä...) sekä Liettuan että Latvian läpi. Liettuan puolella pysähdyttiin ainoastaan pissitauolle - siinä kiitos rajamuuleille! E77-tie on Liettuan puolella varsin hyvää ja nopeaa.
 |
| Hätäinen räpsy Riikan silloilta |
Illan tullessa ohitettiin Riika - tai itseasiassa tämä meitä johdatellut merimies ohjasti meidät kaupungin läpi sanoen sen olevan nopeampaa ja lyhyempää. Yllättävän sujuvasti pääsimmekin siitä läpi.
Latvian puolella tie on epätasaisempaa, sellaista Puola-tasoa, mutta ihan ajettavaa. Riiasta pohjoiseen A1 tie on hyvää ja nopeaa. Ohituskulttuuri tuntui olevan Latviassa Liettuaa villimpää. Mentiin siinä virran mukana Viron puolelle asti. Yhtään suomalaisia autoja emme ole vielä nähneet.
Nyt levätään Pärnussa pienessä "Männiku" hotellissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti