Keskella eurooppaa - mutta "idässä"

Eilis iltana kävimme vielä edellisessä tekstissa mainitussa Olsztynin kaupungissa kävelylla, tarkoituksena oli löytää jotain syömistä. Siina pienessa tihkusateessa emme kuitenkaan onnistuneet löytämään vanhaan kaupunkiin. Sen sijaan ostarin kulmalta löytyi Subway, jossa heitimme naamariin kaksi 15 cm subia. Niillä kylla pärjäsi yön yli.

Aamupalan jalkeen, Natasha kävi tarkastamassa ne läheiset kenkäkaupat, mina jäin varailemaan to-pe yön majoitusta (joka edullisesti loytyi, kiitos booking.com). No ei se kenkia löytanyt, mutta löysi mainion kierreselkäisen Puolan kartan, jota olisi kaivattu jo paria päivää aiemmin. Luulin sen hotellin maksullisen parkkipaikan olleen kalliimpikin, mutta loppulasku yöstä kahden hengen huoneessa aamupaloineen (ja pysäköinteineen) oli 122 pzl, aika tarkkaan 30 euroa. Aika kohtuullista.

Hotellin ikkunasta

Tuttuja paikkoja - ja seuraava kohdekin ihan lähellä

He olivat kivettyneet - tai puutuneet...

Zamek Olsztyn

Nalle menee läpi vaikka harmaan kiven

Kesäteatteri linnan kupeella

Nyt päivänvalossa vanhakaupunki loytyi paljon paremmin, se oli ihan sadan metrin päässä siitä paikasta, jossa kävimme illalla kääntymässa ;) Siellä oli komea linna, joka kätkee sisäänsä museon, pari suurta katollista kirkkoa ja valtava kaupungintalo. Kaupungin läpi virtaa pieni joki, jonka varrella on kummankin puolen mukavaa puistikkoa. Ja iso kävelykatualue, jossa kävimme nauttimassa pienet jäätelöt.

Olsztynin kaupungintalo

Sitten lähdimme ajamaan eteenpäin. Navigaattori teki jo toistamiseen temput, eli ajattaa ensin kaupungin keskustasta ulos ja sitten jotain kehäkatua kierretään kaupungin toiselle puolen, josta edelleen keskustan läpi kohdesuuntaan. Edellispäivänä tämä tapahtui viimeksi. Tästä opimme sen, etta kannattaa tarkastaa näytöltä ensin, etta reitti on millään lailla järjellinen, ennen kuin lähtee matkaan.

Sitten ajettiin kohti pohjoista, tietä nro 51 pitkin, joka oli paikka paikoin saneerattu varsin hyvätasoiseksi - toisin paikoin taas mentiin kylien läpi viittäkymppia. Vasta Bartoszycesta alkoi parempi tie, mutta se onkin sitten ihan rajan tuntumassa. Bagrationovskin raja-asemalla olimme puolen kahden maissa, ja Puolan osalta muodollisuudet oli läpi minuuteissa, lukuunottamatta noin puolta tuntia, jonka jonotimme luukulle.
Venäjän puolen raja-asema on näköetaisyydella Puolan konttorista, jonne puolalaiset näyttivat säännöstelevan liikennetta sen mukaan, minka Venäjan puolen muodollisuudet ottavat.

Venäjan puoleinen raja-asema osoitti myos toimivuutensa, suurin osa ajasta meillä meni maahantulokaavakkeen ja tulliselvityslomakkeen taytössa (joita en ajan puutteen vuoksi ollut täyttänyt ennakkoon, lomakkeet saa netistä, esim passin numero ja auton tiedot kannattaa täyttää etukäteen). Onneksi toisella meista oli enenmmän kokemusta niiden kanssa toimimisesta - ja oikeastaan saamamme palvelu luukuilla oli oikein ystävallista, suorastaan avuliasta. Sellaisen tunnin ja 40 minuutin kuluttua saapumisestamme Puolan puoleiselle raja-asemalle, olimme Venäjalla - tällä kertaa siis täällä omassa eristyksessään olevalla Kaliningradin alueella.

Ja heti kohta tajusin toisen asian, mika olisi pitanyt navigaattorin kanssa tehdä etukäteen; olisi pitanyt hakea kohdeosoitteemme Kaliningradista navigaattoriin etukäteen, eikä vasta Venälaisen teleoperaattorin toimialueella. Valtatie rajalta kaupungin laidalle oli todella mukava ja hyväkuntoinen. Sen sijaan siitä eteenpäin liikenne alkoi tökkimaan, ja ruuhkien määrä täällä on silmiinpistävä. Siihen kun lisätään vähän villi ajokulttuuri, niin soppa on valmis. Toistaiseksi auto on kunnossa - katsotaan tilannetta uusiksi aamulla....

Äsken haettiin isosta, parin korttelin päässä olleesta erittäin hyvin varustellusta supermarketista muutama kassillinen ruokaa, nyt pata porisee siihen malliin, etta jatkoa seurannee vasta huomenna.