Muistiinpanoista löytyi vielä yksi lähettämätön viesti, johon oli koottu muutamia asioita reissun tiimoilta.
Asioita jotka matkan varrella ovat hämmästyttäneet:
1) pysäköintimaksujen alhaisuus
2)
tietöiden ja kiertoteiden määrä Saksassa kesällä - navigaattori on
välillä tosi ihmeissään kiertoteiden suhtee, jotka saattavat olla useita
kymmeniä kilometrejä pitkiä.
Olemme ihastelleet:
1) Niin paljon linnoja, erityisesti Etelä-Saksassa ja Puolassa!
2) Jokaisessa - ihan jokaisessa Saksalaisessa pikkukaupungissa on jotain erityispiirteitä, jotka kannattaa nähdä!
3) Maaseudulla kiertelen peltojen päällä paljon haukkoja
4) Talousviinin hinta kaupassa! Ja ovat ihan hyviä :) Jos Lidl tuntuu liian "premiumilta" niin Aldista löytyy ihan mainioita vaihtoehtoja.
5) Hiusvärit yms kemikaliotuotteet ovat halpoja verrattuna suomeen, parhaimmillaan reilusti alle puoleen hintaan.
Asioita jotka jää mieleen:
1) Suomalaiseen uneliaaseen liikenteeseen tottuminen vie palaamisen jälkeen yllättävästi aikaa
2) Italia on aivan täynnä lomailijoita elokuussa. Ja he juhlivat läpi yön - keskellä viikkoakin.
===============
PS. Täällä on muuten ajantasainen kartta Puolan teiden kunnosta muutamaportaisella asteikolla, kartta päivittyy silloin tällöin:
http://ssc.siskom.waw.pl/mapa-nawierzchni/mapa-nawierzchnia.png
Vihreä: erinomainen/oikein hyvä
Keltainen: kohtuullinen
Oranssi: huono
Punainen: erittäin huono
tiistai 30. lokakuuta 2012
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Loppulaskelmia
Reissusta toipuessa on aikaa laskeskella numeerisia suureita reissusta.
Matkaa tuli yhteensä kotipihasta kotipihaan 7328 km
Polttoainetta (Diesel) paloi yhteensä 416,2 litraa
Keskikulutukseksi tulee 5,68 litraa / 100 km
(ajotietokone näyttää keskikulutukseksi 5,8 litraa, se onkin ollut aika pessimistinen)
Hiilidioksidipäästöjä saimme siis aikaan 1128 kg, joka henkilöä kohden tekee 564 kg.
Ilman pilaajina olimme siis suurinpiirtein yhtä pahoja kuin yhdensuuntainen lento Hong Kongiin (Finnairin päästölaskuri).
Kuten ensimmäisissä postauksissa tuli mainittua, niin alkumatka (Suomi - Ruotsi - Tanska) meni todella pintakaasulla, vain 5,18 l/100 km, mutta sitten korkeuserot ja levottomampi liikenne nosti keskikulutusta.
Halvinta nafta oli Venäjällä, 0,74 eur/litra :)
Kalleinta se oli Italiassa, lähellä 1,8 eur/litra (onneksi siellä ei tarvinut tankata...)
(sanotaan suomalaisen autoilun kalleudesta mitä vaan, mutta Italiassa se on todella kallista!)
Tiemaksuja piti maksaa:
- Ison Beltin silta, 230 DKK (n. 31 eur)
- Tunnelimaksu Itävallassa, 8,50 eur
- Timmeljochin solan "ympäristömaksu", 14 eur (yhdensuuntainen)
- Itävallan 10 päivän moottoritievignetti, 8 eur
- Tsekin 10-päivän vignetti, 18 eur
- Italian moottoritiemaksut
Sakkoja ei tullut (ihme kyllä) yhtään! (huolimatta kohtalaisen nopeasta ajorupeamasta Liettuan ja Latvian läpi)
Autolautat otettiin pakettina Tallink-Siljalta, Turku-Tukholma yövuorolla hytteineen + Tallinna-Helsinki iltavuorolla tuli maksamaan yhteensä 360 eur henkilöautolta.
Autolautta Helsingborg - Helsingör maksoi 425 Ruotsin kruunua, noin 51 euroa (pahuksen heikentynyt euron kurssi!)
Matkalla meitä viihdytti (Navigaattorin ohjeiden lisäksi) David Guettan Nothing But the Beat CD, Natashan englannin kielen opiskelu-CD sekä paikalliset radiokanavat - joista jäi erityisesti mieleen Saksankielisellä alueella runsaasti radiosoittoa saanut Lykke Li - I Follow Rivers ja erityisesti sen The Magician Remix
Navigaattorina toimi Nokian kännykkä, E7, etukäteen ladatuilla euroopan kartoilla. Yleisesti ottaen toiminta oli ok ja oikeisiin osoitteisiin aina päästiin. Suurinta ongelmaa tuotti kiertotiet, joihin navigaattori yritti ohjata aina uudelleen. Joskus satelliittien saaminen kiinni vaati mobiilidatan käynnistämisen, normaalisti ajon aikana sitä ei tarvittu. Loppumatkasta baltiassa osumatarkkuus tuntui huonontuneen, välillä mentiin navin mielestä pitkiä matkoja "pellon puolella". Tiedä sitten oliko vika kartoissa vai laitteessa vai missä (tai sitten laite yksinkertaisesti kyllästyi meihin).
Toisena teknoleluna matkassa oli tuulilasikamera, siis niistä Venäjän onnettomuusvideoista tuttu laite, joka kuvaa jatkuvasti muistiin ajon aikana, ja onnettomuustilanteessa (tai muuten vaan mielenkiintoisessa) talteen jää etusektorin tapahtumista videopätkä. Jäi kovin vähän aikaa opetella laitteen metkuja ennen reissua, mutta alustavasti jotain mielenkiintoista näyttäisi tarttuneen kuvaan matkan varrelta. Laitteen saa Yhdysvalloista alle neljälläkympillä postitse, Kaliningradissa oli samanlainen kioskimyynnissä aika tarkkaan 50 eur hintaan.
Muutama näytevideo on tuolla kirjoitusten joukossa.
Kuvia lisäilen postauksiin myöhemmin, kunhan nekin on saatu purettua (=paljon).
Huomatkaa, että lisäsin blogin etusivun alareunaan matkareittimme "nuppineuloilla".
Matkaa tuli yhteensä kotipihasta kotipihaan 7328 km
Polttoainetta (Diesel) paloi yhteensä 416,2 litraa
Keskikulutukseksi tulee 5,68 litraa / 100 km
(ajotietokone näyttää keskikulutukseksi 5,8 litraa, se onkin ollut aika pessimistinen)
Hiilidioksidipäästöjä saimme siis aikaan 1128 kg, joka henkilöä kohden tekee 564 kg.
Ilman pilaajina olimme siis suurinpiirtein yhtä pahoja kuin yhdensuuntainen lento Hong Kongiin (Finnairin päästölaskuri).
Kuten ensimmäisissä postauksissa tuli mainittua, niin alkumatka (Suomi - Ruotsi - Tanska) meni todella pintakaasulla, vain 5,18 l/100 km, mutta sitten korkeuserot ja levottomampi liikenne nosti keskikulutusta.
Halvinta nafta oli Venäjällä, 0,74 eur/litra :)
Kalleinta se oli Italiassa, lähellä 1,8 eur/litra (onneksi siellä ei tarvinut tankata...)
(sanotaan suomalaisen autoilun kalleudesta mitä vaan, mutta Italiassa se on todella kallista!)
Tiemaksuja piti maksaa:
- Ison Beltin silta, 230 DKK (n. 31 eur)
- Tunnelimaksu Itävallassa, 8,50 eur
- Timmeljochin solan "ympäristömaksu", 14 eur (yhdensuuntainen)
- Itävallan 10 päivän moottoritievignetti, 8 eur
- Tsekin 10-päivän vignetti, 18 eur
- Italian moottoritiemaksut
Sakkoja ei tullut (ihme kyllä) yhtään! (huolimatta kohtalaisen nopeasta ajorupeamasta Liettuan ja Latvian läpi)
Autolautat otettiin pakettina Tallink-Siljalta, Turku-Tukholma yövuorolla hytteineen + Tallinna-Helsinki iltavuorolla tuli maksamaan yhteensä 360 eur henkilöautolta.
Autolautta Helsingborg - Helsingör maksoi 425 Ruotsin kruunua, noin 51 euroa (pahuksen heikentynyt euron kurssi!)
Matkalla meitä viihdytti (Navigaattorin ohjeiden lisäksi) David Guettan Nothing But the Beat CD, Natashan englannin kielen opiskelu-CD sekä paikalliset radiokanavat - joista jäi erityisesti mieleen Saksankielisellä alueella runsaasti radiosoittoa saanut Lykke Li - I Follow Rivers ja erityisesti sen The Magician Remix
Navigaattorina toimi Nokian kännykkä, E7, etukäteen ladatuilla euroopan kartoilla. Yleisesti ottaen toiminta oli ok ja oikeisiin osoitteisiin aina päästiin. Suurinta ongelmaa tuotti kiertotiet, joihin navigaattori yritti ohjata aina uudelleen. Joskus satelliittien saaminen kiinni vaati mobiilidatan käynnistämisen, normaalisti ajon aikana sitä ei tarvittu. Loppumatkasta baltiassa osumatarkkuus tuntui huonontuneen, välillä mentiin navin mielestä pitkiä matkoja "pellon puolella". Tiedä sitten oliko vika kartoissa vai laitteessa vai missä (tai sitten laite yksinkertaisesti kyllästyi meihin).
Toisena teknoleluna matkassa oli tuulilasikamera, siis niistä Venäjän onnettomuusvideoista tuttu laite, joka kuvaa jatkuvasti muistiin ajon aikana, ja onnettomuustilanteessa (tai muuten vaan mielenkiintoisessa) talteen jää etusektorin tapahtumista videopätkä. Jäi kovin vähän aikaa opetella laitteen metkuja ennen reissua, mutta alustavasti jotain mielenkiintoista näyttäisi tarttuneen kuvaan matkan varrelta. Laitteen saa Yhdysvalloista alle neljälläkympillä postitse, Kaliningradissa oli samanlainen kioskimyynnissä aika tarkkaan 50 eur hintaan.
Muutama näytevideo on tuolla kirjoitusten joukossa.
Kuvia lisäilen postauksiin myöhemmin, kunhan nekin on saatu purettua (=paljon).
Huomatkaa, että lisäsin blogin etusivun alareunaan matkareittimme "nuppineuloilla".
perjantai 17. elokuuta 2012
Kotimatkalla
Olimme siis yön lepäämässä turvallisessa Eestissä, Pärnun laidalla olevalla pientaloalueella, jossa on piskuinen Männiku -hotelli. Siinä on päätalo, joka on hotellia pyörittävän perheen käytössä. Sitten on pari rakennusta takapihalla - toinen isompi, joka kolmannessa kerroksessa oli meidän huoneemme. Ihan OK paikka, jossa isäntä puhuu sujuvaa suomea.
Toisessa piharakennuksessa on lisäksi muutama huone. Hintaansa nähden varteenotettava majapaikka Pärnussa, jos edullista majoitusta etsii (35 eur + aamupalat 3 eur/nokka).
Aamuaterioinnin jälkeen läksimme tutustumaan Pärnuun, joka olikin Petelle ensi kerta. Ensin pyörimme keskustassa, punainen tornikin löytyi. Sitten kävimme haistelemassa rantaelämää ja koska sää oli ihan liian kuuma (hätyytteli hellerajaa), palasimme takaisin keskustaan syömään. Siitä löytyikin mukava ja nopea italialaisravintola, joka osoittautui myös hyvin edulliseksi. Kuvut täynnä olimme valmiit jatkamaan matkaa.
Ajoimme sitten Tallinnaan katsellen pelloilla ja pylväidennokassa oleskelevia haikaroita. Haikaroita onkin näkynyt kohtuullisen tasaisesti koko matkan Puolan etelärajalta Viroon saakka. Heti Tallinnaan saavuttuamme valitsimme edullisimman vastaan tulleen Nesteen 24-automaattiaseman, jossa päivän noteeraus naftalle oli 1, 379 eur.
Sen jälkeen aloitimme kaupallisen kierroksen Tallinnassa tankaten muita varastoja täyteen kylmän talven varalle ;) (muutoinhan olisimme tuoneet koko lastin Saksasta, mutta visiittimme Kaliningradiin esti tuomasta suurempia määriä). Satsin viimeistelimme lähtöselvityksen jälkeen olevassa automatkailijoiden myymälässä. Ei me kuitenkaan pelkkiä kosteita eväitä ostaneet, kävimme myös syömässä vanhan kaupungin sydämmessä, sen Tallinnan vanhimman talon (olikohan päädyssä oleva rakennusvuosi 1676 tai sitä luokkaa) vieressä olevassa kohvikissa maukkaat leivokset ja lattet.
Kerrankin olimme ajoissa, tällä kertaa satamassa ensimmäisten joukossa, ja itse asiassa henkilöautojonon ensimmäisenä lukuunottamatta 'priority' matkustajia. Siitä päästiin ensimmäisenä 'piippuhyllylle' suoraan rampin eteen. ja Helsingin päässä purkaus oli sujuvaa, sen verran vähän autoja oli perjantai-iltavuorolla tulossa Tallinnasta Helsinkiin päin.
Toisessa piharakennuksessa on lisäksi muutama huone. Hintaansa nähden varteenotettava majapaikka Pärnussa, jos edullista majoitusta etsii (35 eur + aamupalat 3 eur/nokka).
 |
| Pyöreä tornikin löytyi |
 |
| Viimeinen kesäpäivä rannalla |
 |
| Kylpylä |
Ajoimme sitten Tallinnaan katsellen pelloilla ja pylväidennokassa oleskelevia haikaroita. Haikaroita onkin näkynyt kohtuullisen tasaisesti koko matkan Puolan etelärajalta Viroon saakka. Heti Tallinnaan saavuttuamme valitsimme edullisimman vastaan tulleen Nesteen 24-automaattiaseman, jossa päivän noteeraus naftalle oli 1, 379 eur.
 |
| Onnistuin häiritsemään haikaran rauhaa |
Sen jälkeen aloitimme kaupallisen kierroksen Tallinnassa tankaten muita varastoja täyteen kylmän talven varalle ;) (muutoinhan olisimme tuoneet koko lastin Saksasta, mutta visiittimme Kaliningradiin esti tuomasta suurempia määriä). Satsin viimeistelimme lähtöselvityksen jälkeen olevassa automatkailijoiden myymälässä. Ei me kuitenkaan pelkkiä kosteita eväitä ostaneet, kävimme myös syömässä vanhan kaupungin sydämmessä, sen Tallinnan vanhimman talon (olikohan päädyssä oleva rakennusvuosi 1676 tai sitä luokkaa) vieressä olevassa kohvikissa maukkaat leivokset ja lattet.
 |
| Se reissumme viimeinen linna - Tallinna |
 |
| Nam! |
 |
| Meritie kotiin |
torstai 16. elokuuta 2012
Melkein kuin kotona!
Siinä rajajonossa sitten vierähtikin hetki jos toinen. Ensinnäkin, koska raja-asema on keskellä Sovetskin kaupunkia, jonotustilaa on aika naftisti. Autojono sitten ylittää kaupunkia kiertävän vilkkaahkosti liikennöidyn kadun. Rekat sentään jonottavat omalla kaistallaan.
Hitaastikin kulkevan jonon vielä sietäisi, mutta eräät katsovat etuoikeudekseen etuilla suoraan pääkadulta tuohon viralliseen jonoon portin eteen, johon juuri ja juuri mahtuu kolme autoa. Nämä veijarit ovat Liettualaisia bensamuuleja, jotka käyvät joutessaan hakemassa tankin täyteen Kaliningradista ja myyvät sen välikäsille Liettuassa.
Nämä veijarit oikein järjestelivät tulppaa "tyhmien suomalaisten" eteen, jotta saivat ujutettua jonon väliin omia kavereitaan. Nämä luulivat ettemme tiedä heidän aikeitaan. Oli heillä pieni hämmästys, kun yllättäen avasimmekin suumme ja kerrottiin että kuulimme mitä he suunnittelivat tekevänsä. Siinä vaiheessa he eivät enää ymmärtäneet Venäjääkään, joka tuntui hetkeä aiemmin sujuneen ihan sujuvasti. Käytiin siinä vähän kuumana, niin päästiin edes yhdestä ku*ipäästä ohi. Jonotus Venäjän puolella kesti nelisen tuntia!
Itse tullitarkastus meni sekä Venäjän, että Liettuan puolella ihan sujuvasti. Rajasillalla ei tarvinut jonottaa Liettuan tulliin varmaan kuin puolisen tuntia. Tässä kohtaa ne veijarit, jotka blokkasimme aiemmin, tiesivät rajan jekut ja ohittivat koko jonon siten, että niitä avustanut nainen pysähtyi sillalle rekkajonon perään, me jäimme blokkiin hänen peräänsä - ja nämä kaverit veti koko rekkajonon ohi suoraan tulliin. Murr!
Apunamme taistossa oli jonossa takanamme ollut latvialaismies, jonka kanssa Natasha keskusteli pitkät tovit niitä näitä. Hän oli ajamassa Riikaan, ja lupautui johdattelemaan meidät ohi pahimpien ruuhkapaikkojen. Kun päästiin matkaan, ajoimme kahden auton karavaanina liiemmin pysähtelemättä (ja vauhtia säästelemättä...) sekä Liettuan että Latvian läpi. Liettuan puolella pysähdyttiin ainoastaan pissitauolle - siinä kiitos rajamuuleille! E77-tie on Liettuan puolella varsin hyvää ja nopeaa.
Illan tullessa ohitettiin Riika - tai itseasiassa tämä meitä johdatellut merimies ohjasti meidät kaupungin läpi sanoen sen olevan nopeampaa ja lyhyempää. Yllättävän sujuvasti pääsimmekin siitä läpi.
Latvian puolella tie on epätasaisempaa, sellaista Puola-tasoa, mutta ihan ajettavaa. Riiasta pohjoiseen A1 tie on hyvää ja nopeaa. Ohituskulttuuri tuntui olevan Latviassa Liettuaa villimpää. Mentiin siinä virran mukana Viron puolelle asti. Yhtään suomalaisia autoja emme ole vielä nähneet.
Nyt levätään Pärnussa pienessä "Männiku" hotellissa.
 |
| Enää kolme autoa edessä ennen porttia... eihän se tee kuin tunnin... |
Hitaastikin kulkevan jonon vielä sietäisi, mutta eräät katsovat etuoikeudekseen etuilla suoraan pääkadulta tuohon viralliseen jonoon portin eteen, johon juuri ja juuri mahtuu kolme autoa. Nämä veijarit ovat Liettualaisia bensamuuleja, jotka käyvät joutessaan hakemassa tankin täyteen Kaliningradista ja myyvät sen välikäsille Liettuassa.
Nämä veijarit oikein järjestelivät tulppaa "tyhmien suomalaisten" eteen, jotta saivat ujutettua jonon väliin omia kavereitaan. Nämä luulivat ettemme tiedä heidän aikeitaan. Oli heillä pieni hämmästys, kun yllättäen avasimmekin suumme ja kerrottiin että kuulimme mitä he suunnittelivat tekevänsä. Siinä vaiheessa he eivät enää ymmärtäneet Venäjääkään, joka tuntui hetkeä aiemmin sujuneen ihan sujuvasti. Käytiin siinä vähän kuumana, niin päästiin edes yhdestä ku*ipäästä ohi. Jonotus Venäjän puolella kesti nelisen tuntia!
Itse tullitarkastus meni sekä Venäjän, että Liettuan puolella ihan sujuvasti. Rajasillalla ei tarvinut jonottaa Liettuan tulliin varmaan kuin puolisen tuntia. Tässä kohtaa ne veijarit, jotka blokkasimme aiemmin, tiesivät rajan jekut ja ohittivat koko jonon siten, että niitä avustanut nainen pysähtyi sillalle rekkajonon perään, me jäimme blokkiin hänen peräänsä - ja nämä kaverit veti koko rekkajonon ohi suoraan tulliin. Murr!
 |
| Huh! Vihdoin rajoista yli ja Panemunéssa, Liettuassa. Autot menossa Kaliningradiin osina, näin säästetään tullimaksuissa. Saattaa se sinunkin Honda CR-V:si olla siinä kyydissä :) |
 |
| Liettuan tasaisia teitä. Seuraamme Latvialaista opastajaamme. |
Apunamme taistossa oli jonossa takanamme ollut latvialaismies, jonka kanssa Natasha keskusteli pitkät tovit niitä näitä. Hän oli ajamassa Riikaan, ja lupautui johdattelemaan meidät ohi pahimpien ruuhkapaikkojen. Kun päästiin matkaan, ajoimme kahden auton karavaanina liiemmin pysähtelemättä (ja vauhtia säästelemättä...) sekä Liettuan että Latvian läpi. Liettuan puolella pysähdyttiin ainoastaan pissitauolle - siinä kiitos rajamuuleille! E77-tie on Liettuan puolella varsin hyvää ja nopeaa.
 |
| Hätäinen räpsy Riikan silloilta |
Illan tullessa ohitettiin Riika - tai itseasiassa tämä meitä johdatellut merimies ohjasti meidät kaupungin läpi sanoen sen olevan nopeampaa ja lyhyempää. Yllättävän sujuvasti pääsimmekin siitä läpi.
Latvian puolella tie on epätasaisempaa, sellaista Puola-tasoa, mutta ihan ajettavaa. Riiasta pohjoiseen A1 tie on hyvää ja nopeaa. Ohituskulttuuri tuntui olevan Latviassa Liettuaa villimpää. Mentiin siinä virran mukana Viron puolelle asti. Yhtään suomalaisia autoja emme ole vielä nähneet.
Nyt levätään Pärnussa pienessä "Männiku" hotellissa.
Rajajonossa
Ollaan Sovetskin raja-asemalla jonossa, reilu tunti ollaan seisty. Arvio
kuuluu että 2-3 tuntia vielä, ennen kuin päästään syyniin. Nyt tapetaan
aikaa keskellä Liettualaisten autojen jonoa.
 |
| Tilsitin rauhansopimuksen muistokivi |
 |
| Rajasilta Sovetskissa, Liettuan vastaisella rajalla |
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Sankarimatkailijat Kaliningradissa
Aamulla Natasha meni heti katsomaan majapaikkamme päädyssä olevan parturin aukioloaikoja. Minä keskityin etsimään kiinnostavia kiintopisteitä Kaliningradin kaupungin lähialueilta. Kun hiusten typistys oli hoidettu, hyppäsimme autoon ja kävimme heittämassa pikaisen lenkin Itameren rannikolla. Tie oli varsin mukavaa, vauhdin katkaisi lähinna useat rautateiden ylikäytävät. Suurin osa mukavan tasaisesta peltoaukeasta kasvaa koiranputkea (ja sita vihattua jättiputkea!), joten nämä hedelmälliset maat täällä eivat ole tuottavassa käytössä, toisin kuin Puolassa oli. Mitään erityisen mielenkiintoista emme sieltä kuitenkaan löytäneet, niinpä palasimme sitten takaisin kaupunkiin.
Päiväsaikaan kaupungin liikenne oli huomattavasti mukavampaa kuin eilen - ruuhka aikaan. Matkan varrella kävimme katsomassa pari monumenttia (IL-28, MiG-17) ja palasimme takaisin tukikohtaamme. Dima oli sillä välin herannyt, ja pienen lounastuokion jalkeen lähdimme bussilla kaupungille noutamaan Anna mukaan. Sitten kiertelimme kaupungin keskeisimmät nähtavyydet lapi. Jos -70 -luvun asuntokanta on mitä on, niin uudet talot ovat suorastaan komeita. Ja keskustan alueella vanhempia rakennuksia on pistetty reippaasti kuntoon. Yleisilme keskustassa on todella siisti. Samoin keskustan alueen jokirannat ja puistot ovat joko saaneet, tai parhaillaan saamassa ehostusta. Jotenkin tuntuu, etta täällä menee aika hyvin.
Tankattiin muuten auto paivalla tayteen Lukoilin asemalla, diesel maksoi 28,5 ruplaa litra, n. 0,72 eur/litra. Seuraavan kerran täytyy tankata Tallinnassa hirmu kallista naftaa.
BigMac indeksi: Puolassa n. 3,60 eur, Kaliningradissa n 5,10 eur, Suomessa kait jotain 6,40....
Alkaa viikko ikävästi lähestymaan loppuaan, joten taas pakkaillaan.
/ Nimiä kohteille poimittu sivustolta http://www.visitkaliningrad.com /
 |
| Linnoitteita |
 |
| Mursupariskunta joen rannalla |
 |
| Kaupungissa on ollut raitiovaunuliikennettä, mutta kalusto on ajettu loppuun. Korvaava länsikalusto on todettu liian kalliiksi, niinpä raiteet luultavasti tullaan purkamaan.... |
 |
| Muistomerkki Venäjän ulkomaisissa sotilasoperaatioissa menehtyneille toisen maailman sodan jälkeen, kuten Koreat, Kongot ja Afganistanit. Pari tolppaa oli vielä vapaana tuleville kapinoille.... |
 |
| Rouva Putina on kotoisin Kalingradista, tämä talo oli hänen lahjoituksensa kotikaupungilleen, muistaakseni jonkinlaisen nuorisotyön tms hyväksi. |
Päiväsaikaan kaupungin liikenne oli huomattavasti mukavampaa kuin eilen - ruuhka aikaan. Matkan varrella kävimme katsomassa pari monumenttia (IL-28, MiG-17) ja palasimme takaisin tukikohtaamme. Dima oli sillä välin herannyt, ja pienen lounastuokion jalkeen lähdimme bussilla kaupungille noutamaan Anna mukaan. Sitten kiertelimme kaupungin keskeisimmät nähtavyydet lapi. Jos -70 -luvun asuntokanta on mitä on, niin uudet talot ovat suorastaan komeita. Ja keskustan alueella vanhempia rakennuksia on pistetty reippaasti kuntoon. Yleisilme keskustassa on todella siisti. Samoin keskustan alueen jokirannat ja puistot ovat joko saaneet, tai parhaillaan saamassa ehostusta. Jotenkin tuntuu, etta täällä menee aika hyvin.
 |
| Ratikkatiketti perinteiseen tapaan |
 |
| Isänmaallista pönötystä |
 |
| Königsbergin tuomiokirkko Königsberg Cathedral
(Кафедральный собор Кёнигсберга)
|
 |
| Uutta saksalaistyylistä jäljittelevää rakentamista |
 |
| Tässäkin on saksalaista vain ulkomuoto.
Fishermen’s Village (Рыбная Деревня)
|
 |
| Mersu... eikun Korean mersu, varsin yleinen auto Kaliningradissa |
 |
| Дом советов Dom Sovetov, Neuvostojen talo, 50-luvun suunnittelua, 70-luvun rakennustyötä, tehty osin valmiiksi vuonna 2005. Omistussuhteet ilmeisesti epäselvät yhä edelleen... |
 |
King’s Gate
(Королевские Ворота)
|
 |
| Arkkitehtuuria menneiltä vuosikymmeniltä |
 |
| Keskusaukio
Victory Square
(Площадь Победы)
(Name before 1946: Siegesplatz/Hansaplatz, Adolf Hitler Platz)
|
Tankattiin muuten auto paivalla tayteen Lukoilin asemalla, diesel maksoi 28,5 ruplaa litra, n. 0,72 eur/litra. Seuraavan kerran täytyy tankata Tallinnassa hirmu kallista naftaa.
 |
| Naftaa |
BigMac indeksi: Puolassa n. 3,60 eur, Kaliningradissa n 5,10 eur, Suomessa kait jotain 6,40....
Alkaa viikko ikävästi lähestymaan loppuaan, joten taas pakkaillaan.
/ Nimiä kohteille poimittu sivustolta http://www.visitkaliningrad.com /
tiistai 14. elokuuta 2012
Keskella eurooppaa - mutta "idässä"
Eilis iltana kävimme vielä edellisessä tekstissa mainitussa Olsztynin kaupungissa kävelylla, tarkoituksena oli löytää jotain syömistä. Siina pienessa tihkusateessa emme kuitenkaan onnistuneet löytämään vanhaan kaupunkiin. Sen sijaan ostarin kulmalta löytyi Subway, jossa heitimme naamariin kaksi 15 cm subia. Niillä kylla pärjäsi yön yli.
Aamupalan jalkeen, Natasha kävi tarkastamassa ne läheiset kenkäkaupat, mina jäin varailemaan to-pe yön majoitusta (joka edullisesti loytyi, kiitos booking.com). No ei se kenkia löytanyt, mutta löysi mainion kierreselkäisen Puolan kartan, jota olisi kaivattu jo paria päivää aiemmin. Luulin sen hotellin maksullisen parkkipaikan olleen kalliimpikin, mutta loppulasku yöstä kahden hengen huoneessa aamupaloineen (ja pysäköinteineen) oli 122 pzl, aika tarkkaan 30 euroa. Aika kohtuullista.
 |
| Hotellin ikkunasta |
 |
| Tuttuja paikkoja - ja seuraava kohdekin ihan lähellä |
 |
| He olivat kivettyneet - tai puutuneet... |
 |
| Zamek Olsztyn |
 |
| Nalle menee läpi vaikka harmaan kiven |
 |
| Kesäteatteri linnan kupeella |
Nyt päivänvalossa vanhakaupunki loytyi paljon paremmin, se oli ihan sadan metrin päässä siitä paikasta, jossa kävimme illalla kääntymässa ;) Siellä oli komea linna, joka kätkee sisäänsä museon, pari suurta katollista kirkkoa ja valtava kaupungintalo. Kaupungin läpi virtaa pieni joki, jonka varrella on kummankin puolen mukavaa puistikkoa. Ja iso kävelykatualue, jossa kävimme nauttimassa pienet jäätelöt.
 |
| Olsztynin kaupungintalo |
Sitten ajettiin kohti pohjoista, tietä nro 51 pitkin, joka oli paikka paikoin saneerattu varsin hyvätasoiseksi - toisin paikoin taas mentiin kylien läpi viittäkymppia. Vasta Bartoszycesta alkoi parempi tie, mutta se onkin sitten ihan rajan tuntumassa. Bagrationovskin raja-asemalla olimme puolen kahden maissa, ja Puolan osalta muodollisuudet oli läpi minuuteissa, lukuunottamatta noin puolta tuntia, jonka jonotimme luukulle.
Venäjän puolen raja-asema on näköetaisyydella Puolan konttorista, jonne puolalaiset näyttivat säännöstelevan liikennetta sen mukaan, minka Venäjan puolen muodollisuudet ottavat.
Venäjan puoleinen raja-asema osoitti myos toimivuutensa, suurin osa ajasta meillä meni maahantulokaavakkeen ja tulliselvityslomakkeen taytössa (joita en ajan puutteen vuoksi ollut täyttänyt ennakkoon, lomakkeet saa netistä, esim passin numero ja auton tiedot kannattaa täyttää etukäteen). Onneksi toisella meista oli enenmmän kokemusta niiden kanssa toimimisesta - ja oikeastaan saamamme palvelu luukuilla oli oikein ystävallista, suorastaan avuliasta. Sellaisen tunnin ja 40 minuutin kuluttua saapumisestamme Puolan puoleiselle raja-asemalle, olimme Venäjalla - tällä kertaa siis täällä omassa eristyksessään olevalla Kaliningradin alueella.
Ja heti kohta tajusin toisen asian, mika olisi pitanyt navigaattorin kanssa tehdä etukäteen; olisi pitanyt hakea kohdeosoitteemme Kaliningradista navigaattoriin etukäteen, eikä vasta Venälaisen teleoperaattorin toimialueella. Valtatie rajalta kaupungin laidalle oli todella mukava ja hyväkuntoinen. Sen sijaan siitä eteenpäin liikenne alkoi tökkimaan, ja ruuhkien määrä täällä on silmiinpistävä. Siihen kun lisätään vähän villi ajokulttuuri, niin soppa on valmis. Toistaiseksi auto on kunnossa - katsotaan tilannetta uusiksi aamulla....
Äsken haettiin isosta, parin korttelin päässä olleesta erittäin hyvin varustellusta supermarketista muutama kassillinen ruokaa, nyt pata porisee siihen malliin, etta jatkoa seurannee vasta huomenna.
Puolalaista valtatietä
Maanantai-aamusta lähdimme aamiaisen jälkeen ajamaan Lodzista kohti Gdanskiin johtavaa A1 eli E75 valtatietä. Valitettavasti sen rakentaminen moottoritieksi on vasta käynnissä, niinpä päivästä tuli aikamoinen jousitustesti autolle. Paikka paikoin tie on rekkojen alla painunut kymmensenttisille urille, paikoin taas päällyste on paikkailtu niin moneen kertaan uudelleen, että alkuperäistä pintaa ei juuri erota. Osuipa tieosuudellle yksi päällystystyömaa, jossa odotusajaksi tuli varmaan 20 minuuttia. Rekkamies ehti siinä vetää useammankin tupakin.
Alkumatkasta tie kulki pienen kaupungin läpi, Leczyca, jossa oli linnan muuri ihan tien vieressä. Auto parkkiin ja se oli hetkessä tsekattu. Mainosten mukaan linnassa järjestettäisiin tulevana viikonloppuna turnajaiset, sisäpihalla oli asiaan liittyvät rakennustyöt menossa.
Kartan mukaan pian valtatien tuntumassa olleessa toisessa kaupungissakin olisi ollut linna. Kaupunki löytyi - linnaa ei. Mutta täysin ilman saalista ei jääty sielläkään, Pete bongasi yhden Mig-21MF:n erään huoltoaseman pihasta. Sitten otettiin kohteeksi seuraava nähtävyydeksi merkitty pikkukaupunki jossa piti olla linna. Sitäkään emme löytäneet.
Näiden tilastotappioiden jälkeen päätimme suunnistaa valtatien varressa olevaan suurehkoon kaupunkiin (n. 200 tuhatta asukasta) nimeltään Torun. Tämä paljastuikin olemaan vanhan kaupunkinsa osalta yksi Unescon maailmanperintökohteista, joten saimme yhden tilastomerkinnän lisää. Vanha kaupunki oli varsin hieno, korkeita kirkkoja ja muita arvorakennuksia, sekä vanha linnoitus aivan Veikseljoen varressa.
Päivän kääntyessä myöhäiseen iltapäivään, aloimme ajamaan Torunista valtatie 15:ttä kohti koilista, päätepisteenä Olsztyn, josta olin varannut huoneen aamusta. Heti kaupungista poistuttaessa bongasin jälleen yhden MiGin paloaseman pihassa - arvatkaas pysähdyttiinkö ;)
Matkan varrelle osui lukuisia edessä ajaneita heinäkuormia, puimureita, rekkoja ja pieniä kyliä, joissa nopeusrajoitus ulkomaalaiselle on 50kmh, puolalaiselle näköjään jotain 70 ja yhdeksänkympin väliltä. Sulkuviivakin on lähinnä ohjeellinen. Yhdessä kohtaa oli 70kmh rajoitus loivassa ylämäessä, jossa ohitin perävaunua vetäneen henkilöauton. Tietenkin mutkan takaa tuli autoryppaan mukana poliisiauto joka vilautti hälytysvalojaan meidät sivuuttaessamme. Vilkuilimme taustapeilistä, että tuliko palkintojenjaon aika, mutta eipä niitä sitten sen koommin näkynyt.
Matkalla pysähdyttiin vielä yhteen kaupunkiin, Brodnicy, kun sen keskustassa oleva linnan torni onnistui niin viekottelemaaan puoleensa.
Nyt ollaan Gromada-hotellissa, ihan Olcztynin rautatieasemaa vastapäätä. Huone ja toiletti on Ok. Huonehinta 110 pzl, about 26eur, yön yli parkkeraus edessä olevalla maksullisella parkkipaikalla todennäköisesti kalliimpaa...
Saa nähdä paljonko parkkiaikaa aamusta tarvitaan, sen verran monta kenkäliikettä näkyi olevan kulman takana....
Huomenna jatketaan matkaa "ulkomaille" ;)
 |
| Leczyca |
Alkumatkasta tie kulki pienen kaupungin läpi, Leczyca, jossa oli linnan muuri ihan tien vieressä. Auto parkkiin ja se oli hetkessä tsekattu. Mainosten mukaan linnassa järjestettäisiin tulevana viikonloppuna turnajaiset, sisäpihalla oli asiaan liittyvät rakennustyöt menossa.
Kartan mukaan pian valtatien tuntumassa olleessa toisessa kaupungissakin olisi ollut linna. Kaupunki löytyi - linnaa ei. Mutta täysin ilman saalista ei jääty sielläkään, Pete bongasi yhden Mig-21MF:n erään huoltoaseman pihasta. Sitten otettiin kohteeksi seuraava nähtävyydeksi merkitty pikkukaupunki jossa piti olla linna. Sitäkään emme löytäneet.
Näiden tilastotappioiden jälkeen päätimme suunnistaa valtatien varressa olevaan suurehkoon kaupunkiin (n. 200 tuhatta asukasta) nimeltään Torun. Tämä paljastuikin olemaan vanhan kaupunkinsa osalta yksi Unescon maailmanperintökohteista, joten saimme yhden tilastomerkinnän lisää. Vanha kaupunki oli varsin hieno, korkeita kirkkoja ja muita arvorakennuksia, sekä vanha linnoitus aivan Veikseljoen varressa.
 |
| Torunin kävelykatua |
 |
| Yksi lukuisista Torunin kirkoista |
 |
| Wisla-joki |
 |
| Torun Zamek |
 |
| Pulujen kokoontuminen |
 |
| Kun ollaan Nikolaus Kopernikuksen kotikaupungissa, niin siellä on tietysti Planetario |
Päivän kääntyessä myöhäiseen iltapäivään, aloimme ajamaan Torunista valtatie 15:ttä kohti koilista, päätepisteenä Olsztyn, josta olin varannut huoneen aamusta. Heti kaupungista poistuttaessa bongasin jälleen yhden MiGin paloaseman pihassa - arvatkaas pysähdyttiinkö ;)
Matkan varrelle osui lukuisia edessä ajaneita heinäkuormia, puimureita, rekkoja ja pieniä kyliä, joissa nopeusrajoitus ulkomaalaiselle on 50kmh, puolalaiselle näköjään jotain 70 ja yhdeksänkympin väliltä. Sulkuviivakin on lähinnä ohjeellinen. Yhdessä kohtaa oli 70kmh rajoitus loivassa ylämäessä, jossa ohitin perävaunua vetäneen henkilöauton. Tietenkin mutkan takaa tuli autoryppaan mukana poliisiauto joka vilautti hälytysvalojaan meidät sivuuttaessamme. Vilkuilimme taustapeilistä, että tuliko palkintojenjaon aika, mutta eipä niitä sitten sen koommin näkynyt.
Matkalla pysähdyttiin vielä yhteen kaupunkiin, Brodnicy, kun sen keskustassa oleva linnan torni onnistui niin viekottelemaaan puoleensa.
 |
| Brodnicyn linnan torni |
Nyt ollaan Gromada-hotellissa, ihan Olcztynin rautatieasemaa vastapäätä. Huone ja toiletti on Ok. Huonehinta 110 pzl, about 26eur, yön yli parkkeraus edessä olevalla maksullisella parkkipaikalla todennäköisesti kalliimpaa...
Saa nähdä paljonko parkkiaikaa aamusta tarvitaan, sen verran monta kenkäliikettä näkyi olevan kulman takana....
Huomenna jatketaan matkaa "ulkomaille" ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)